Tokyo calling

Noniin, nyt on aika kerrata kuulumisia täältä kaukoidästä.

CMS saapui Nipponin saarelle sunnuntaina aamupäivällä väsyneenä mutta innokkaana Tokion valloittamiseen. Singaporessa vaihdossa olonsa aikana mulatiksi muuttunut Olli oli vastassa… sama vanha Ollihan se oli, vaikka aluksi ei meinannut tunnistaa.

Ensimmäinen kosketus japanilaiseen yltiökohteliaisuuteen saatiin hotellimme vastaanotossa, jossa pokkurointi ja niiailu sai jurot suomalaiset hämilleen. Hotellin valinta osoittautui onnistuneeksi; tilavat huoneet, uima- ja porealtaat sekä aaamiaisnäkymä 100 metrin korkeudessa. Japanilaistunut Jarno saapui hotelliimme ja bändi oli puolen vuoden tauon jälkeen taas koossa.

Ensimmäiset sushit syötyämme ajauduimme “vahingossa” yhdeksänkerroksiseen karaokehelvettiin. Jonotettuamme hetken meidät ahdettiin kuuden neliön kokoiseen koppiin, jonka äänentoistojärjestelmä olisi riittänyt isompaankin saliin. Viimeistään pöytään tarjoillut oluet karkoittivat orastavan jetlagin.

Maanantaiaamuna Olli ja Thomas aloittivat reippaasti aamulenkillä ja uinnilla, kun muut vielä vetivät sikeitä. Hotellin aamiainen ei jättänyt toivomisen varaa, mutta ehkä pienen hämmennyksen, sillä perusvalikoiman lisäksi oli tarjolla myös lasagnea.

Päivän harjoitukset pidettiin sitä varten vuokratussa studiossa Takanawadaissa, jonne suunnistaminen osoittautui haastavammaksi kuin olimme odottaneet. Tokion metrojärjestelmä kaikessa laajuudessaan pääsi harhauttamaan meidänkin kaltaiset kokeneet travellerit. Harjoitusstudion fasiliteetit olivat kunnossa nuottitelineitä ja harjoituspianoa myöten. Uudet biisit otettiin tehokkaasti haltuun koko porukan voimin muutamassa tunnissa.

Ilta kului rattoisasti perinteisessä onsen-kuumavesikylpylässä, jonka altaiden vesi tulee parin kilometrin syvyydestä. Olut ja sake maistui tässä eksoottisessa ympäristössä erityisen hyvin.

Seuraavana aamuna lähdimme tsekkamaan maailman suurimman kalatorin, Tsukijin, hulinaa ja vilskettä. Klo 4.30 herätys tuli nopeammin kuin osasimme odottaa… ja joillekin ehkä vielä nopeammin (tonnikalahuutokauppa alkoi jo 5.20). Herätyksestä toipuminen korjaantui maittavalla sushiaamiaisella ja Asahilla.

Välissä torkut ja taas treenaamaan. Tällä kertaa harjoitusstudio löytyi jo puolet nopeammassa ajassa. Tuhma S:n sovittama japanialainen ikivihreä Itoshi No Eri (Elly My Love) alkoi svengata swingiläisten otteessa. Biisistä povataankin jo Japanin seuraava radiohittiä.

Tokion elektroniikka- ja nörttikulttuuria hämmentävästi pursuava Akihabara tarjosi jos jonkinlaista vempelättä ja hilavitkutinta. Sieltä löysimme myös oivallisen izakayan, jossa saimme eteemme valtavasti erilaisia paikallisia herkkuja.

Tänään päästään jo tositoimiinkin kun pidämme reissun ensimmäinen keikan Suomi-instituutin kutsuvierasyleisölle. Seikkailu jatkuu, raportoimme lisää tapahtumien edetessä…

Parin ekan päivän kuvasatoa

0 Responses to “Tokyo calling”


  • No Comments

Leave a Reply