Monthly Archive for June, 2007

Polttaa!

Kesäkatu sekä aurinko, etenkin pilvettömällä säällä, ainakin toista allekirjoittanutta (nimim. “punanen nenä”). Kesähän on tunnetusti terassikautta, joten bloginpäivitys hieman venyi viime kerrasta…

Loppu huhtikuu sujui treenaamisen merkeissä Leipzigin koitosta varten, lukuunottamatta huhtikuun vikaa (vappuaatto) jolloin allekirjoittaneet kokoontuivat espan tienoille maistelemaan… tunnelmaa.

Vapusta “selvittyämme” jatkui tiukka treenaaminenm yllättäen jo 3.5, vain muutama päivä vapun jälkeen! Bändillämme olikin vain muutamat harjoitukset jäljellä ennen saksan valloitusta, joten päätimme keskittyä olennaiseen, eli loisteliaan lavashow:n hieromiseen. CMS:n kiinnitetty koreografi, Toveri Esko hääri useammankin kerran harjoituksissa K:n suureksi iloksi.. Toukokuun toisena torstaina, 10.5, koitti yhtyeemme suuri päivä.

Kokoonnuimme (osa jopa ajoissa!) Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentääksemme saksan sydämeen, Berliiniin. Valitettavasti eduskunnan joku entisistä puhemiehistä oli varannut vip-tilan, joten jouduimme matkustamaan “muun rahvaan seurassa”. Hyvänä puolena tästä voinemme mainita lentokentän aamuaikaisesta aukiolevan ravitsemusliikkeen (lue baari).

Yhtyeen kääpiö (Jorma) hauskuutti muita bändin jäseniä ostamalla lehden pelkästään sen taiton takia!?!?! Tämä sai allekirjoittaneet syvän hämmennyksen valtaan, josta riitti mietittävää koko lennon ajaksi..

Syvä hämmennys.

Syvä hämmennys.

Perille Saksanmaahan saavuttuamme näimme tsingis khanin laajentuneen valtakunnan mahdin, olihan kentälle saapunut “tsingis khan” lentokone suoraan Mongoliasta (moskovan kautta). Aikamme Tegelin kentällä odotettuamme saimme matkatavaramme, ilman että yksikään laukku olisi ollut rikki/kadonnut!

Matka jatkui tämän jälkeen, ah niin hikisellä bussilla Berliinin keskustan tienoille jossa tapasimme Saksan kirjeenvaihtajamme, ‘Joonas der Deutscherin’. Riemukkaan tapaamisen aikana saimme matkalippumme Leipzigiin (tosin vasta myöhempään junaan kuin mitä oli sovittu, prkl)ja kävimme syömässä.

Voi pojat, olisipa Suomessa yhtä hyvä (=halpa) ravintolakulttuuri kuin Saksassa; olut oli hyvää & halpaa, ja ruokaakin saatiin. Berliinin muutaman tunnin välipysähdyksen jälkeen matkamme siis jatkui Saksan rautateitä pitkin Leipzigiin.

Saksan VR ja Suomen CMS.

Saksan VR ja Suomen CMS.

Perille päästyämme suunnistimme matkan “Mustaparran”, Pasin, ohjeiden mukaisesti HOSTELLILLEMME (!?!). Paikka sijaitsi, luonnollisesti, rautatieaseman vieressä, “alan” liikkeen lähettyvillä. (toim.huom. ei MUSIIKKI-alan!) Loppu torstai sujui majoittautuessa ja syödessä, ehkä hieman myös juodessa etelä-saksalaisessa ravitsemusliikkeessä, jonka tarjoilijalle melkein menetimme matkanisännän, “mustaparran”. Kiitos Ilkan (maanviljelijän) nopean toiminnan, saimme pelastettua “isännän” syöjättäreltä..

Perjantaiaamu “tuli pyytämättä ja yllätyksenä”. Saimme kuitenkin välikysymysten jälkeen bändin hereille ja alas aamupalalle. Nopean palan jälkeen suuntasimme lähistöllä sijaitsevalle Gewandhausille, jossa kilpailu järjestettiin. Perille päästyämme saimme riemuksemme sponsorikassit (täyttä roskaa) ja pääsyn pukkariimme.

Gewandhaus Leipzig

Gewandhaus Leipzig

Tämän jälkeen olikin jo sound checkin paikka (klo 9.30). Lava ja sali oli yllätykseksemme miellyttävän kokoinen ja akustisesti mainio, minkä lisäksi (tässä vaiheessa) miksaus tuntui pelaavan. Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin edessä. Kesken sound checkimme Itävallan ihme, Dani “Graz” saapui paikalle ilmoittamatta aikeistaan ennakkoon.

Tiukan checkin jälkeen vaihdoimme kuulumisia Danin kanssa sekä aloitimme koitokseen valmistautumisen ja jännittämisen. Muutaman tunnin odottelun jälkeen H-hetki koitti.

Saavuimme huumaavien aplodien saattamana asiantuntevan tuomariston ja yleisön eteen. Aloitimme kisaohjelmistomme kappaleella Girls, Girls, Girls, joka sujui melko mallikkaasti. Hieman jo tässä vaiheessa tosin häiritsi äänentoiston liian kova volyymitaso ja miksauksen hienoinen muuttuminen aamun säädöistä. Kyseisen kipaleen jälkeen vedimme kuitenkin ammattimaisesti “paketin kasaan” ja jatkoimme kappaleella Fly Me to the Moon. Tämän jälkeen esitimme Jarnon tähdittämänä Starmanin. Lopuksi räjäytimme pankin (ja tärykalvot) esittämällä euroviisutunnelmissa, Ilkan hienosti spiikkaamana, Hard Rock Hallelujahin.

...ja show voi alkaa. Pitte söön, see-em sving aus finnnland.

...ja show voi alkaa. Pitte söön, see-em sving aus finnnland.

Täytyy myöntää että vastaavaa lavashowta ei (meidän esittämänä ainakaan) ole ennen nähty. Esityksemme jälkeen jäimme kuuntelemaan muita kilpailijoita, jotka arvioimme heti kiusallisen kovatasoisiksi vastustajiksi..

Loppu iltapäivä sujui muita kilpailijoita kuunnellessa ja kovaa kilpailun tasoa ihaillessa. Kilpailuosuuden päätyttyä suunnistimme helpottuneina kisajännityksen kaikottua ja voittoon uskoen pitkälle lounaalle.

Lounaalla.

Lounaalla.

Kokoonnuimme jälleen muiden kilpailijoiden kanssa voittajien julkistamistilaisuuten, jossa kilpailijoilla oli mahdollisuus juoda kahvia ja vettä. Pettyneinä tarjoilusta (ja tuomariston päätöksistä eli siis emme sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon) suuntasimme kylille. Paikallisessa Kneipessa ei ikävä kyllä oltu ymmärretty täysin asiakaspalvelua. Tilattuamme vasta osan juomista, päätti tarjoilija häipyä! (tätä ei tapahtuisi Suomessa!) Saimme onneksi kuitenkin kaikki haluamamme juomamme (ihan vaan vissyä) pöytään ja soitimme ainoalle ei mukana olleelle jäsenelle kisan katkeran annin.

Leipzig

Leipzig

Hetken asiaa puituamme suunnistimme kuitenkin Real Groupin (suom. oikea ryhmä) keikalle, uuden nousun siivittämänä. Tai siis suurin osa yhtyeestä suunnisti, joku taisi vahingossa unohtua matkan varrelle. “Kostean” konsertin jälkeen oli tiedossa kilpailijoiden ja festivaaliesiintyjien yhteinen illanvietto.

Allekirjoittaneet päättivät lähteä puolenyön aikoihin takaisin majapaikalle (HOSTELLIIN!) managerin ja muutaman muun jäädessä vielä illanviettoon.

Lauantaiaamu alkoi merkillisissä tunnelmissa. Yllättäen edellisillan lievästä tappiomielialasta ei ollut enää tietoakaan, tilalla olivat tulleet ostoskärryt. Koottuamme itsemme siirryimme aamiaisen kautta Bach-museoon. Museon jälkeen O&K karkasivat tavarataloon skumpalle (siis skumpalle!?!) ja ostoksille. Pahimman shoppailukuumeen hellitettyä suunnistimme takaisin HOSTELLILLEMME, jossa suureksi yllätykseksi näkyi Suomi – Venäjä MM-lätkäpeli.

Ottelun jälkeen kävimme vielä syömässä ja osallistuimme festivaaliin päätöskonserttiin. Parasta antia noin kolme (3!) tuntia kestäneessä spektaakkelissa tarjosi saksanpojista koostuva yhtye Basta, joka taisi olla jokaiselle Swingin jäsenelle uusi tuttavuus. Tämän sijaan paikallisten ylpeys, Amarchord, oli melkoinen pettymys. Anyways, konsertin päätyttyä totesimme, että ikävä kyllä kotimaassa jäjestetyt euroviisut jäivät kokonaan näkemättä…

Sunnuntaiaamun epäinhimillisen aikaisen aamuherätyksen myötä keräsimme kamppeemme ja siirryimme juna-asemalle. Kukaan ei myöhästynyt, joten saatoimme jatkaa kilpajuoksua Berliiniin ilman miestappioita.

Perille saavuttuamme erkani osan jäsenistä tie. Thom of Grönholm, kääpiö Kaista ja Maanviljelijä lähtivät suorin tein lentoasemalle ja takaisin Suomeen. Me loput, eli Kosti-Komea, Olli-Oikeamielinen, Pasi-Paisuva ja Flatus-Jarno suuntasimme metrolla kohti Berliinin residenssiämme, ensimmäistä matkan oikeaa, säädyllistä majapaikkaa.

Vietimme loppusunnuntain lepäillen, melko lämpimästä säästä nauttien ja Suomen niin tutun karvasta MM-menestystä myötäeläen. Ilta päättyi monen mutkan kautta vanhan ystävämme Maurizion onnelliseen kohtaamiseen. Super-döner ja taxi.

Retken viimeinen kokonainen päivä, eli maanantai sujui pääosin (täysin) shoppaillessa. Löytöjä tehtiin, vaikkei Berliiniä ehkä maailman muotimekaksi viitsisi kutsuakaan. Onneksi sentään tavaratalossa sai shampanjaa pahimman janon pitimiksi…

Ja niin saavuimme takaisin kotomaan kamaralle. Seuraavina viikkoina oli taas arkista treenailua ja peruskeikkailua. Kohokohtana voisi mainita hääjuhlakeikan, joka oli tilattu jo vuotta aiemmin (siis vuotta!!!). Olemme nykyisin jo niin suosittuja, joten muistakaa tilata ajoissa.

Yleisö oli luonnollisesti villiintynyttä, tietenkin meidän (tai tarjoilun) takia. Harvoin pääsee vetämään keikkaa, jossa yleisö tulee joraamaan metrin päähän esiintyjistä. LOISTAVAA!

Ystävällinen vastaanotto huipentui kutsuun jäädä paikalle nauttimaan tarjoiluista, ja leikkisästä kisailusta, osallistuihan rosvoyhtyeemme morsiammeryöstöön, joka saatiin myöhemmin sovittua käräjillä.

Muistakaa pyytää meidät jatkoille vastaisuudessakin.

Ja harjoittelu jatkui tässä välissä, tosin eräs erittäin hikinen keikka kevään kuumimpana päivänä valtavan ikkunan edessä mahtuu myös mukaan.

Seuraavaa tapahtumaa olimme odottaneet kolmekymmentä (30 !!??!!)(siis 3*10) vuotta. SIIS KELATKAA IHMISET!! Kyseessä olivat siis bändin “mustaparran”/”faijan”/”Catajanokan Casanovan”/Pasin kolmekymppiset, vähän niin kuin se Reetun biisi.

Yhtyeemme koostuu nyt 22-30-vuotiaista kolleista.

Lanseerattuamme Frederikin kappaleen Kolmekymppinen siirryimme kesätunnelmissa yöhön jatkamaan juhlintaa… K lähettää O:n parisuhteelle lämpimiä terveisiä.

Muuten terveisin allekirjoittaneet; O&K