Marginaalimusiikin lipunkantajat

Jeejee!!
On tullut taas se aika elämästä, kun CM Swingiä on mahdollista kuulla ilman etukäteistilausta, tosin ei kuitenkaan ilmaiseksi. Uskomatonta, mutta totta. Siispä koko kansa rientäköön 28. 10. Dubrovnik Lounge & Lobbyyn Lyhty ry:n järjestämälle hyväntekeväisyyskeikalle, Marginaaliklubille, jonka pääesiintyjänä toimimme. Ja kyllä, teemme hyväntekeväisyyttä.

Muutenhan viimeinen puoli vuotta (lue Japanin reissun jälkeen) on sujunut omaa länsimaista minää etsien (seuraavaksi, sitten joskus, yhtye sunnannee maailmankiertueellaan Etelä-Amerikkaan). Toisin sanoen, olemme toipuneet ja treenanneet ja sitten taas toipuneet, tosin emme enää matkasta; lama-aika kannattaa käyttää hyödyksi itseään kehittäen. Lamaa on myös torjuttu esiintymällä Elinkeinoelämän Keskuliiton tapahtumassa.

Liiallinen aika näkyy myös siinä, että bändimme on saanut muun muassa uusia biisejä. Luit oikein! Uusia biisejä, joita voi luonnollisesti kuulla Marginaaliklubilla. Myös ensimmäinen swing-henkinen sovitus on tullut ohjelmistoon. Voin myös tähän väliin todeta, ettei CM Swingillä ole edelleenkään mennyt yksikään kappale keikalla poikki. Lähellä ollaan käyty.

Mutta palatkaamme asiaan Dubrovnikissa Marginaaliklubilla 28. 10. jossa pääsette todistamaan uskomatonta shouta, ja musiikillista virtuositeettia.

“Me ei todellakaan tehdä virheitä musiikissa, mutta me ei myöskään tehdä elämässä virheitä”
-Jussi Pattitussi

Marginaaliklubi

Keikat Tokiossa, Tumu-san ja sen sellaista

Ilkka tässä moi, tässä Japanin reissun blogikirjoitus osa 2/2. Pitäkää hauskaa lukiessa, meillä ainakin oli!

ke 25.3.2009: CM Swingin Nippon-kiertueen TULIKASTE instituutissa
Vihdoin koitti keikkapäivä, Suomi-instituutti järjesti suomalaisille toimijoille grillijuhlat, joissa CM Swing sai kunnian esiintyä. Kutsuttuna puhujana oli suomalaislähtöinen senaattori Marutei Tsurunen Japanin parlamentin ylähuoneesta, jonka kanssa vaihdettiin terveiset. Monesta liikkuvasta palasesta huolimatta (pitkästä aikaa koko seitsikko yhdessä keikalla, parin uuden biisin tulikasteet, jne.) keikka meni kuten pitikin ja muutama ylimääräinenkin kuultiin. Huhu kertoo, että instituutin tiloissa järjestettyä tapahtumaa olisi myös käytetty häikäilemättömästi erään laulajan kesätyökuvioiden edistämiseen – kuka tietää…

Suomen suurlähetystö ja Suomi-instituutti

Suomen suurlähetystö ja Suomi-instituutti

to 26.3.2009: keikka SMOKE –klubilla
Alkuillasta peloton seitsikkomme kiipesi kohti SMOKE-klubia – Omotesandolta Bvlgrarin putiikista sisään ja muutama kerros ylöspäin (helppo löytää).

Soundcheckistä selvittiin hengissä, vaikka miksaaja juoksenteli minne sattui ja samaan aikaan esiintymislavan ympärillä roudailtiin sohvia ja tuoleja edestakaisin. Lopulta äänentoisto ja muu infrastruktuuri saatiin kuntoon ja ei muuta kuin odottamaan showtimen koittoa. Illan avasi Meri Nikulan äänimaailma-performanssi (suomalaista a cappellaa tämäkin, kukin tavallaan). Bändimme hoiti klubikeikan hyvällä ilmeellä vetäen hittikimaran USSR-Surfin USA-Billie Jean-Eye of the Tiger-God Only Knows-Beibi uudestaan-HRH, tuskin tuollaista musiikin muotoa kuullaan joka päivä japanissakaan. Ehkä 50/50 japanilaisista ja ulkomaalaisista koostunut yleisö oli hyvin mukana.

Smoke-club

Smoke-club

Smoke-club

Smoke-club

Keikan jälkeen jaettiin yhteystietoja, promo-cd:itä ja painuttiin illalliselle. Mukaan otettiin myös yksi kiintiölaulaja PK:sta. Karaokessa olutta riitti, paikalliset iloisesti humalassa olevat japanilaiset huvittivat ja ilta vaihtui aamuun. Youtubessa suosiota niittänyt Greatest tenor crack ever-video saattoi saada uuden kilpailijan… bändin asettama totuuskomissio vielä miettii julkaisun laajuutta ja foorumia.

Karaokekings

Karaokekings

pe 27.3.2009: Tokio -> Shimoda
Aamu valkeni ja CMS jätti Tokio Towerin taakseen. Ensimmäinen pitstop oli instituutilla, jonne Jarno saapui vuokra-Nissanillamme. Karjut kyytiin ja suunta 200km etelään, Shimodan kaupunkiin. Matkan maisemat olivat mieleenpainuvat.

Maisemaa ja tiesuunnittelua matkalla Shimodaan

Maisemaa ja tiesuunnittelua matkalla Shimodaan

Perillä odotti perinteinen majatalo eli ryokan. Tatami-illallisen jälkeen kipeytyneet polvet ja sääret uitettiin kuumassa kylvyssä (vesi lämpeää maan sisuksissa ja pulppuaa sieltä tulikuumana altaaseen). Relaxoitunut Swing piti sen jälkeen historiansa ensimmäisen summitin. Tämä summitti sisälsi tulevaisuuden visioinnin lisäksi braunpeippör-osuuden (mänitsment-juttuja), lukuisia bulletteja, postittejä ja kiinoutseja. Sen jälkeen mentiin sliippaamaan, weikattiin aamulla ja lähettiin roadtrippaamaan kohti Tokiota.

— aikaisemmin postattu osuus jatkuu uudella —

CM Swing on tunnettu sovituksistaan, mutta ensimmäistä kertaa Japanin reissun aikana päästiin säveltämään, kun yritimme hiukan suurpiirteisen navigaattorin kanssa päästä Tokioon, ja vieläpä oikealle autovuokraamolle. Aikaa oli hyvin, kunnes yksi tiukka vasen eri miinus, kirraa tuli liian aikaisin ja päädyimme ajelemaan expressway:tä pitkin muutaman kilometrin väärään suuntaan. U-käännös, ja navigaattori kertoi meille että olemme takaisin oikealla tiellä. Tarina jatkuu: Japanissa tiet voivat välillä olla myös päällekäin… yllätys oli suuri kun vastaan tuli noin 100m leveä joen uoma ja navigaattori käski jatkaa suoraan eteenpäin. Olimme väärässä kerroksessa! Ei muuta kun pieni lenkki, 35min jonottelu tietyömaa-alueella ja sitten oikealle tielle, oikeaan kerrokseen. Aikaa meni yhteensä tunti ja samantien koko paletti sekaisin.

Nopea auton palautus ja lyhyt metromatka eivät pelastaneet, vaan olimme vajaan tunnin myöhässä tapaamisestamme paikallisen mieskuoron kanssa. Kaikki mahdolliset kohteliaat kumarrukset käytettyämme, saimme toivottavasti hiukan lääkittyä pedantteihin japanilaisiin tekemäämme etikettivirhettä. Kuoron nimi on mielenkiintoinen, Yenorya Laulajat eli kotoisesti YLj.

Yenorua Laulajat & CM Swing

Yenorua Laulajat & CM Swing

Ihmetys oli melkoinen, kun herrat kajauttivat tapaamisessa ilmoille ensin Loistava aurinko -nimisen marssin (tunnuslaulunsa) ja perään Paciuksen Maamme-laulun. Myös oma Itoshi no Erimme sai haltioituneen vastaanoton. Muutaman lauluvaihdon jälkeen menimme herrojen kanssa syömään, ja siitäkös riemu repesi kun YLj:n ohjelmistoon kuuluu paljon mm. Sibeliusta ja Madetojaa. Yhteistä kosketuspohjaa siis oli mielenkiintoseille ajatustenvaihdolle.

Alunperin lauantai-ilta oli matkaohjelmassamme varattu vielä Shimodan niemimaan koluamiseen, mutta tullut kulttuurivaihtotarjous vei joukkomme siis takaisin metropoliin, Tokion metropoliitta Kostin johdolla. Mistä majoitus seitsemälle valkoiselle buddhalle, kas siinä pulma. Erinomainen matkavinkki on Tokyo Tourist Information Center eli TIC. Soitimme sinne, ystävällinen neito kirjasi tietomme ja tarpeemme ylös, ja soitti hetken kuluttua takaisin tarjoten verrattaen kallista viime hetken majoitusta. Kevät ja kirsikankukat ilmeisesti olivat tuoneet Tokioon muitakin matkailijoita kuin me. No, TIC kuitenkin antoi meille pyynnöstä numeron paikalliseen kapselihotelliin, tämä jokerikortti oli ollut mielessä jo aikaisemmin. Soitto paikalle, ja varaus kirjaan. Ihmettelin hiukan, kun puhelimessa hotellin nimeksi annettiin Green Brother Capsule Hotel… ei muuta kuin eespäin rohkeasti vaan!

Paikka löytyi lopulta, nimi oli Green Plaza Hotel… kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa tai hotellissa olleet noin 1300 “huonetta”.

Hyvä herra, huoneenne nro 2165 on Teille valmiina...

Hyvä herra, huoneenne nro 2165 on Teille valmiina...

Joukkuekuva

Joukkuekuva

Ilta sujui pubeissa ja klubeissa, aamupäivä torkuilla kapselissa. Totuuskomissio suosittelee mm. Hub-pubeja ja Muse-klubia Roppongilla.

Loppuohjelma meni hujauksessa. Shoppailua, alkudrinkit Ritz-hotellin 55. kerroksessa, japanilaiset Elvikset Harajukussa, piknik, viimeinen illallinen ja lyhyt yö Hiltonissa. Sitten ei muuta kuin täyspakkaus ja taisteluvarustus kantoon ja moottorimarssi + ilmakuljetus koti-Suomeen. Perillä oltiin ma 30.3. klo 15:00.

Hyvä reissu ja tulipahan tehtyä!

- Ilkka & muut

P.S. Kovin kauaa ei lepäilty laakereilla, vaan jo tiistaina oltiin Pörssiklubilla keikalla. Vesa kuumeessa, Ville-Veikko miksasi ja CM Swing latasi tuhdin setin aulamusiikkia kongressitapahtuman yleisölle. Tää on artistin elämää…

Tokyo calling

Noniin, nyt on aika kerrata kuulumisia täältä kaukoidästä.

CMS saapui Nipponin saarelle sunnuntaina aamupäivällä väsyneenä mutta innokkaana Tokion valloittamiseen. Singaporessa vaihdossa olonsa aikana mulatiksi muuttunut Olli oli vastassa… sama vanha Ollihan se oli, vaikka aluksi ei meinannut tunnistaa.

Ensimmäinen kosketus japanilaiseen yltiökohteliaisuuteen saatiin hotellimme vastaanotossa, jossa pokkurointi ja niiailu sai jurot suomalaiset hämilleen. Hotellin valinta osoittautui onnistuneeksi; tilavat huoneet, uima- ja porealtaat sekä aaamiaisnäkymä 100 metrin korkeudessa. Japanilaistunut Jarno saapui hotelliimme ja bändi oli puolen vuoden tauon jälkeen taas koossa.

Ensimmäiset sushit syötyämme ajauduimme “vahingossa” yhdeksänkerroksiseen karaokehelvettiin. Jonotettuamme hetken meidät ahdettiin kuuden neliön kokoiseen koppiin, jonka äänentoistojärjestelmä olisi riittänyt isompaankin saliin. Viimeistään pöytään tarjoillut oluet karkoittivat orastavan jetlagin.

Maanantaiaamuna Olli ja Thomas aloittivat reippaasti aamulenkillä ja uinnilla, kun muut vielä vetivät sikeitä. Hotellin aamiainen ei jättänyt toivomisen varaa, mutta ehkä pienen hämmennyksen, sillä perusvalikoiman lisäksi oli tarjolla myös lasagnea.

Päivän harjoitukset pidettiin sitä varten vuokratussa studiossa Takanawadaissa, jonne suunnistaminen osoittautui haastavammaksi kuin olimme odottaneet. Tokion metrojärjestelmä kaikessa laajuudessaan pääsi harhauttamaan meidänkin kaltaiset kokeneet travellerit. Harjoitusstudion fasiliteetit olivat kunnossa nuottitelineitä ja harjoituspianoa myöten. Uudet biisit otettiin tehokkaasti haltuun koko porukan voimin muutamassa tunnissa.

Ilta kului rattoisasti perinteisessä onsen-kuumavesikylpylässä, jonka altaiden vesi tulee parin kilometrin syvyydestä. Olut ja sake maistui tässä eksoottisessa ympäristössä erityisen hyvin.

Seuraavana aamuna lähdimme tsekkamaan maailman suurimman kalatorin, Tsukijin, hulinaa ja vilskettä. Klo 4.30 herätys tuli nopeammin kuin osasimme odottaa… ja joillekin ehkä vielä nopeammin (tonnikalahuutokauppa alkoi jo 5.20). Herätyksestä toipuminen korjaantui maittavalla sushiaamiaisella ja Asahilla.

Välissä torkut ja taas treenaamaan. Tällä kertaa harjoitusstudio löytyi jo puolet nopeammassa ajassa. Tuhma S:n sovittama japanialainen ikivihreä Itoshi No Eri (Elly My Love) alkoi svengata swingiläisten otteessa. Biisistä povataankin jo Japanin seuraava radiohittiä.

Tokion elektroniikka- ja nörttikulttuuria hämmentävästi pursuava Akihabara tarjosi jos jonkinlaista vempelättä ja hilavitkutinta. Sieltä löysimme myös oivallisen izakayan, jossa saimme eteemme valtavasti erilaisia paikallisia herkkuja.

Tänään päästään jo tositoimiinkin kun pidämme reissun ensimmäinen keikan Suomi-instituutin kutsuvierasyleisölle. Seikkailu jatkuu, raportoimme lisää tapahtumien edetessä…

Parin ekan päivän kuvasatoa

Matkakuume (+38°C)

Tokion kevätkadut kutsuvat, kun CM Swingin historian neljäs ulkomaankiertue (2003 Tukholma, 2004 Lontoo, 2007 Leipzig) starttaa lauantaina. Biisejä on hiottu, kukin tavallaan: Olli Singaporessa ja Jarno Tokiossa nuottien ja midien avulla; muu viisikko kotimaassa. Pari keikkaa on luvassa:

ke 25.3. klo 18 keikka Suomi-instituutin isännöimillä illallisilla, paikkana suurlähetystön ja instituutin rakennus Minaton kaupunginosassa.

to 26.3. klo 20 keikka Last Thursday-klubilla (Smoke Bar & Grill, Gyre Building 4F, Omotesando).

Shinjuku, lähde:Wikipedia

Shinjuku, lähde:Wikipedia

Ennen keikkoja toki valmistaudutaan oikeaoppisesti: hankitaan jet lag, totuttaudutaan lägiin, treenataan biisejä, tutustutaan 12-35 miljoonaan tulevaan faniimme (laskutavasta riippuen Tokion/suur-Tokion asukasluku), syödään sushia ja lämmintä sakea päälle. Aijai!

Loput voitte lukea oheisesta esitteestä…

CMS in Japan

CMS in Japan

… ja virallisesta Hevosmiesten tietotoimiston uutissähkeestä:

Lauluyhtye CM Swing matkaa Japaniin (julkaisuvapaa heti)

Maanmainion CM Swingin “Big in Japan” -kiertueen pääesiintyminen on Tokiossa Last Thursday Event –nimisessä tapahtumassa, joka järjestetään joka kuukauden viimeisenä torstaina Smoke Bar & Grill –nimisellä klubilla. Tapahtuman ideana on esitellä monipuolisesti eri kulttuurin ja taiteen osa-alueita, kuten designia, kuva- ja mediataidetta, musiikkia, urheilua, matkailua jne. 26.3.2009 tapahtumassa esiintyy CM Swingin lisäksi suomalainen performanssitaiteilija Meri Nikula.

Tapahtuman järjestäjänä on Tokiolainen Media Surf –organisaatio, ja suomalaisten taiteilijoiden esiintymistä koordinoi Suomen Japanin-instituutti. CM Swing on kutsuttu paikalle esittämään suomalaista a cappella -osaamista koti- ja ulkomaisella ohjelmistolla. Suomalaiset toimijat Japanissa pyrkivät rakentamaan tapahtumaa järjestävien tahojen kanssa pitempiaikaista yhteistyötä, ja tätä kautta nostamaan suomalaisia eri alojen taiteilijoita esille Japanissa. Suomalaisuutta on tapahtumassa aiemmin edustanut Artek viime vuoden lokakuussa.

Loppuun herkkupala Japani-Suomi -jalkapallomaaottelusta, jossa tenorimme Jarno Lehtola kävi avaamassa äänensä tulevaa kiertuetta varten.

Muotitietoinen

Viikonloppuleiri takana ja takki on melkoisen tyhjä. Uusia biisejä (ja vanhojakin) tuli treenattua kahtena päivänä yhteensä melkein 15 tuntia. Uusia, haastavia biisejä saimme muun muassa Saima Hyökiltä ja Säde Bartlingilta.

Lauantaina aloitimme Saiman sovituksella Muotitietoinen, joka on mainio versio Leevi and the Leavingsien rallista hienoine semmari- ja ultrabra-sointuineen. Biisistä on selkeästi tulossa meidän uusi hitti! Saima pääsi lauantaina myös itse paikalle neuvomaan biisin haltuunotossa.

Sunnuntaina jatkettiin samalla kaavalla (ja Kotipizzan voimalla); erityisesti Duran Duranin eräs klassikko lähti rullaamaan melko mallikkaasti. Se taitaa vielä ehtiä myös Japanin ohjelmistoon, saa nähdä. Sunnuntaina iltapäivällä Club For Fiveäkin miksannut Sipilän Santtu ohjeisti pyynnöstämme uutta miksaajalupaustamme Mika Vidgréniä, joka jo pienen harjoitussession jälkeen miksaili meitä varmalla otteella. Katsotaan mitä kaikkea saamme uudesta pöydästä ja Mikasta vielä irti..

Santtu, Mika ja Luukas

Santtu, Mika ja Luukas

Miksauspöytä

Miksauspöytä

Treenaamassa

Treenaamassa

CMS studiossa …valokuvastudiossa

Oheinen kuvareportaasi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – näihin kuviin, näihin tunnelmiin…!

Kosti hymyilee, Jarno vasta kaivaa sitä esille.

Kosti hymyilee, Jarno vasta kaivaa sitä esille.

Kosti tulisilla hiilillä.

Kosti tulisilla hiilillä.

"Puku tekee miehen." Tekiskö se yhtyeen?

Puku tekee miehen. Tekiskö se yhtyeen?

työnimellä "New Kids on the Block"

työnimellä New Kids on the Block

työnimellä "New Kids on the Blockin paluu"

työnimellä New Kids on the Blockin paluu

Polttaa!

Kesäkatu sekä aurinko, etenkin pilvettömällä säällä, ainakin toista allekirjoittanutta (nimim. “punanen nenä”). Kesähän on tunnetusti terassikautta, joten bloginpäivitys hieman venyi viime kerrasta…

Loppu huhtikuu sujui treenaamisen merkeissä Leipzigin koitosta varten, lukuunottamatta huhtikuun vikaa (vappuaatto) jolloin allekirjoittaneet kokoontuivat espan tienoille maistelemaan… tunnelmaa.

Vapusta “selvittyämme” jatkui tiukka treenaaminenm yllättäen jo 3.5, vain muutama päivä vapun jälkeen! Bändillämme olikin vain muutamat harjoitukset jäljellä ennen saksan valloitusta, joten päätimme keskittyä olennaiseen, eli loisteliaan lavashow:n hieromiseen. CMS:n kiinnitetty koreografi, Toveri Esko hääri useammankin kerran harjoituksissa K:n suureksi iloksi.. Toukokuun toisena torstaina, 10.5, koitti yhtyeemme suuri päivä.

Kokoonnuimme (osa jopa ajoissa!) Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentääksemme saksan sydämeen, Berliiniin. Valitettavasti eduskunnan joku entisistä puhemiehistä oli varannut vip-tilan, joten jouduimme matkustamaan “muun rahvaan seurassa”. Hyvänä puolena tästä voinemme mainita lentokentän aamuaikaisesta aukiolevan ravitsemusliikkeen (lue baari).

Yhtyeen kääpiö (Jorma) hauskuutti muita bändin jäseniä ostamalla lehden pelkästään sen taiton takia!?!?! Tämä sai allekirjoittaneet syvän hämmennyksen valtaan, josta riitti mietittävää koko lennon ajaksi..

Syvä hämmennys.

Syvä hämmennys.

Perille Saksanmaahan saavuttuamme näimme tsingis khanin laajentuneen valtakunnan mahdin, olihan kentälle saapunut “tsingis khan” lentokone suoraan Mongoliasta (moskovan kautta). Aikamme Tegelin kentällä odotettuamme saimme matkatavaramme, ilman että yksikään laukku olisi ollut rikki/kadonnut!

Matka jatkui tämän jälkeen, ah niin hikisellä bussilla Berliinin keskustan tienoille jossa tapasimme Saksan kirjeenvaihtajamme, ‘Joonas der Deutscherin’. Riemukkaan tapaamisen aikana saimme matkalippumme Leipzigiin (tosin vasta myöhempään junaan kuin mitä oli sovittu, prkl)ja kävimme syömässä.

Voi pojat, olisipa Suomessa yhtä hyvä (=halpa) ravintolakulttuuri kuin Saksassa; olut oli hyvää & halpaa, ja ruokaakin saatiin. Berliinin muutaman tunnin välipysähdyksen jälkeen matkamme siis jatkui Saksan rautateitä pitkin Leipzigiin.

Saksan VR ja Suomen CMS.

Saksan VR ja Suomen CMS.

Perille päästyämme suunnistimme matkan “Mustaparran”, Pasin, ohjeiden mukaisesti HOSTELLILLEMME (!?!). Paikka sijaitsi, luonnollisesti, rautatieaseman vieressä, “alan” liikkeen lähettyvillä. (toim.huom. ei MUSIIKKI-alan!) Loppu torstai sujui majoittautuessa ja syödessä, ehkä hieman myös juodessa etelä-saksalaisessa ravitsemusliikkeessä, jonka tarjoilijalle melkein menetimme matkanisännän, “mustaparran”. Kiitos Ilkan (maanviljelijän) nopean toiminnan, saimme pelastettua “isännän” syöjättäreltä..

Perjantaiaamu “tuli pyytämättä ja yllätyksenä”. Saimme kuitenkin välikysymysten jälkeen bändin hereille ja alas aamupalalle. Nopean palan jälkeen suuntasimme lähistöllä sijaitsevalle Gewandhausille, jossa kilpailu järjestettiin. Perille päästyämme saimme riemuksemme sponsorikassit (täyttä roskaa) ja pääsyn pukkariimme.

Gewandhaus Leipzig

Gewandhaus Leipzig

Tämän jälkeen olikin jo sound checkin paikka (klo 9.30). Lava ja sali oli yllätykseksemme miellyttävän kokoinen ja akustisesti mainio, minkä lisäksi (tässä vaiheessa) miksaus tuntui pelaavan. Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin edessä. Kesken sound checkimme Itävallan ihme, Dani “Graz” saapui paikalle ilmoittamatta aikeistaan ennakkoon.

Tiukan checkin jälkeen vaihdoimme kuulumisia Danin kanssa sekä aloitimme koitokseen valmistautumisen ja jännittämisen. Muutaman tunnin odottelun jälkeen H-hetki koitti.

Saavuimme huumaavien aplodien saattamana asiantuntevan tuomariston ja yleisön eteen. Aloitimme kisaohjelmistomme kappaleella Girls, Girls, Girls, joka sujui melko mallikkaasti. Hieman jo tässä vaiheessa tosin häiritsi äänentoiston liian kova volyymitaso ja miksauksen hienoinen muuttuminen aamun säädöistä. Kyseisen kipaleen jälkeen vedimme kuitenkin ammattimaisesti “paketin kasaan” ja jatkoimme kappaleella Fly Me to the Moon. Tämän jälkeen esitimme Jarnon tähdittämänä Starmanin. Lopuksi räjäytimme pankin (ja tärykalvot) esittämällä euroviisutunnelmissa, Ilkan hienosti spiikkaamana, Hard Rock Hallelujahin.

...ja show voi alkaa. Pitte söön, see-em sving aus finnnland.

...ja show voi alkaa. Pitte söön, see-em sving aus finnnland.

Täytyy myöntää että vastaavaa lavashowta ei (meidän esittämänä ainakaan) ole ennen nähty. Esityksemme jälkeen jäimme kuuntelemaan muita kilpailijoita, jotka arvioimme heti kiusallisen kovatasoisiksi vastustajiksi..

Loppu iltapäivä sujui muita kilpailijoita kuunnellessa ja kovaa kilpailun tasoa ihaillessa. Kilpailuosuuden päätyttyä suunnistimme helpottuneina kisajännityksen kaikottua ja voittoon uskoen pitkälle lounaalle.

Lounaalla.

Lounaalla.

Kokoonnuimme jälleen muiden kilpailijoiden kanssa voittajien julkistamistilaisuuten, jossa kilpailijoilla oli mahdollisuus juoda kahvia ja vettä. Pettyneinä tarjoilusta (ja tuomariston päätöksistä eli siis emme sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon) suuntasimme kylille. Paikallisessa Kneipessa ei ikävä kyllä oltu ymmärretty täysin asiakaspalvelua. Tilattuamme vasta osan juomista, päätti tarjoilija häipyä! (tätä ei tapahtuisi Suomessa!) Saimme onneksi kuitenkin kaikki haluamamme juomamme (ihan vaan vissyä) pöytään ja soitimme ainoalle ei mukana olleelle jäsenelle kisan katkeran annin.

Leipzig

Leipzig

Hetken asiaa puituamme suunnistimme kuitenkin Real Groupin (suom. oikea ryhmä) keikalle, uuden nousun siivittämänä. Tai siis suurin osa yhtyeestä suunnisti, joku taisi vahingossa unohtua matkan varrelle. “Kostean” konsertin jälkeen oli tiedossa kilpailijoiden ja festivaaliesiintyjien yhteinen illanvietto.

Allekirjoittaneet päättivät lähteä puolenyön aikoihin takaisin majapaikalle (HOSTELLIIN!) managerin ja muutaman muun jäädessä vielä illanviettoon.

Lauantaiaamu alkoi merkillisissä tunnelmissa. Yllättäen edellisillan lievästä tappiomielialasta ei ollut enää tietoakaan, tilalla olivat tulleet ostoskärryt. Koottuamme itsemme siirryimme aamiaisen kautta Bach-museoon. Museon jälkeen O&K karkasivat tavarataloon skumpalle (siis skumpalle!?!) ja ostoksille. Pahimman shoppailukuumeen hellitettyä suunnistimme takaisin HOSTELLILLEMME, jossa suureksi yllätykseksi näkyi Suomi – Venäjä MM-lätkäpeli.

Ottelun jälkeen kävimme vielä syömässä ja osallistuimme festivaaliin päätöskonserttiin. Parasta antia noin kolme (3!) tuntia kestäneessä spektaakkelissa tarjosi saksanpojista koostuva yhtye Basta, joka taisi olla jokaiselle Swingin jäsenelle uusi tuttavuus. Tämän sijaan paikallisten ylpeys, Amarchord, oli melkoinen pettymys. Anyways, konsertin päätyttyä totesimme, että ikävä kyllä kotimaassa jäjestetyt euroviisut jäivät kokonaan näkemättä…

Sunnuntaiaamun epäinhimillisen aikaisen aamuherätyksen myötä keräsimme kamppeemme ja siirryimme juna-asemalle. Kukaan ei myöhästynyt, joten saatoimme jatkaa kilpajuoksua Berliiniin ilman miestappioita.

Perille saavuttuamme erkani osan jäsenistä tie. Thom of Grönholm, kääpiö Kaista ja Maanviljelijä lähtivät suorin tein lentoasemalle ja takaisin Suomeen. Me loput, eli Kosti-Komea, Olli-Oikeamielinen, Pasi-Paisuva ja Flatus-Jarno suuntasimme metrolla kohti Berliinin residenssiämme, ensimmäistä matkan oikeaa, säädyllistä majapaikkaa.

Vietimme loppusunnuntain lepäillen, melko lämpimästä säästä nauttien ja Suomen niin tutun karvasta MM-menestystä myötäeläen. Ilta päättyi monen mutkan kautta vanhan ystävämme Maurizion onnelliseen kohtaamiseen. Super-döner ja taxi.

Retken viimeinen kokonainen päivä, eli maanantai sujui pääosin (täysin) shoppaillessa. Löytöjä tehtiin, vaikkei Berliiniä ehkä maailman muotimekaksi viitsisi kutsuakaan. Onneksi sentään tavaratalossa sai shampanjaa pahimman janon pitimiksi…

Ja niin saavuimme takaisin kotomaan kamaralle. Seuraavina viikkoina oli taas arkista treenailua ja peruskeikkailua. Kohokohtana voisi mainita hääjuhlakeikan, joka oli tilattu jo vuotta aiemmin (siis vuotta!!!). Olemme nykyisin jo niin suosittuja, joten muistakaa tilata ajoissa.

Yleisö oli luonnollisesti villiintynyttä, tietenkin meidän (tai tarjoilun) takia. Harvoin pääsee vetämään keikkaa, jossa yleisö tulee joraamaan metrin päähän esiintyjistä. LOISTAVAA!

Ystävällinen vastaanotto huipentui kutsuun jäädä paikalle nauttimaan tarjoiluista, ja leikkisästä kisailusta, osallistuihan rosvoyhtyeemme morsiammeryöstöön, joka saatiin myöhemmin sovittua käräjillä.

Muistakaa pyytää meidät jatkoille vastaisuudessakin.

Ja harjoittelu jatkui tässä välissä, tosin eräs erittäin hikinen keikka kevään kuumimpana päivänä valtavan ikkunan edessä mahtuu myös mukaan.

Seuraavaa tapahtumaa olimme odottaneet kolmekymmentä (30 !!??!!)(siis 3*10) vuotta. SIIS KELATKAA IHMISET!! Kyseessä olivat siis bändin “mustaparran”/”faijan”/”Catajanokan Casanovan”/Pasin kolmekymppiset, vähän niin kuin se Reetun biisi.

Yhtyeemme koostuu nyt 22-30-vuotiaista kolleista.

Lanseerattuamme Frederikin kappaleen Kolmekymppinen siirryimme kesätunnelmissa yöhön jatkamaan juhlintaa… K lähettää O:n parisuhteelle lämpimiä terveisiä.

Muuten terveisin allekirjoittaneet; O&K

Los Hombres Spedes!

CM Äässin kuumin kolli on taas äänessä, yksin tällä kertaa. Lämpimät kesälaitumet ovat taas yllättäen nurkan takana, joten menneestä on viimestään nyt parasta kertoa.

Alkusyksy meni aika pitkälti keikkaillessa ja edelleen uusiin laitteisiimme tuntumaa ottaen. Yhdeksi kohokohdaksi, varmaan muutkin bändin jäsenet tähän yhtyvät, voidaan mainita jo aiemmin hehkutetun Flying Pickets-yhtyeen bassovirtuoosin Andrea Figallon pitämä workshop (suom. työkauppa) treenikämpässämme Meritullintorilla. Koko päivän kestäneen session aikana bändi meni aimo harppauksen taas eteenpäin.

Workshoppia Andrea Figallon kanssa

Workshoppia Andrea Figallon kanssa

Loppusyksystä bändi oli alimiehitteinen O&K-kaksikon ollessa lätäkön takana muilla mailla. Jäljelle jäänyt “Suomi-kuoro” hoiti hommansa sillä välin mallikkasti käyden hakemassa inspiraatiota mm. lavakoreografioihin varsin kuuluisan Europe-yhtyeen konsertista.

Joulusesonki

Joulunalusaika sujui treenaillessa ja joulusesonkiin valmistautuessa; sesonki saatiin “loppuunmyytyä” vaikka sitä aiemmin epäilimmekin.

Yhtyeen joulusesongin voidaan katsoa alkavan perinteikkäästä Työttömyysvakuutusrahaston aina yhtä riehakkaasta pikkujoulusta, joiden pääviihdyttäjiksi meidät on kiinnitetty.

Uuden jouluisen extreme-aluevaltauksen teimme Helsinki-Vantaan lentokentällä itsenäisyyspäivän jälkee: klo 6 aamulla aina yhtä pirteä bändimme viihdytti krapulaisen näköisiä ministereitä ja muuta rahvasta parin tunnin ajan. Aamuiloitteluja oli vielä toinen seuraavalla viikolla. Kokemuksia kumpainenkin.

Pikkujoulu-keikkaa pukkasi tällä kertaa myös enemmän. Suomen SUURIN asianajotoimisto HANNES SNELLMAN pyysi viihdykettä ja mikäpä muu sitä paremmin tarjoaa kuin me. Railakkaiden pikkujoulujen jälkeen oli hyvä jatkaa treenaamista.

Koska virikkeitä tulee aina olla, suuntasimme seuraavaksi kuuluisan (mutta myös ruotsalaisen) lauluyhtyeuranuurtajan Real Groupin (suom. oikea ryhmä) keikalle. Ainakin allekirjoittaneen mielestä keikka oli pienoinen pettymys, vaikka kaikkea mukavaa, kuten Lucia-kulkue rullaluistimilla, lavalla nähtiinkin. No, joka tapauksessa tapahtuma oli kuitenkin hyödyllinen.

Loppujoulu sujuikin treenaillessa ja keikkaillessa. Ehdimme myös pitää vuoden kohokohdan, omat pikkujoulumme, syöden ja etenkin juoden.

Joulu tuli ja meni ja treenaus jatkui. Seuraavalta keikalta vaadittiinkin hieman enemmän. Erään kongressin osaanottajat tulisivat varta vasten kuuntelemaan meitä Finlandia-talon Helsinki saliin. Eipä siinä kummempia. Hoidimme homman rautaisella rutiinilla. Yhtyeen kansainvälisenä vierailevana tähtenä oli itävaltalaistunut Dani.

Vuosi vaihtuu ja meno paranee?

Vuosi alkaa kehityskeskustelulla (toisin sanoen tappelulla) ja skumpalla sekä ajatusten tuulettamisella yhtyeen tulevaisuudesta. Rankkojen neuvottelujen jälkeen aikaseksi saatiin suunnitelma: yhtye tulee menemään studioon ja tekemään levymyyntilistat räjäyttävän nauhoitteen. Treenaus jatkui ja helmikuun lopulla pamahdimme Pitäjänmäkeen Minor Musicin sudioille. Luurit päähän ja yksin koppiin laulamaan Lordin alunperin tunnetuksi tekemään Hard Rock Hallelujahia. Session tuottajina toimivat Flatus Millenium ja Thoma G varsin ammattimaisin ottein. Parin päivän purkittamisen jälkeen saatoimme todeta, ettei “oikean” älppärin teko olekaan niin kaukainen ajatus kuin miltä se alunperin kuullosti. Ja treenaus ja keikkailu jatkuu… ja Suomeen saatiin porvarihallitus.

Tuottajina toimivat Flatus Millenium ja Thoma G.

Tuottajina toimivat Flatus Millenium ja Thoma G.

Studiossa

Studiossa

Studiossa 2

Studiossa 2

Studiossa 3

Studiossa 3

Kansainväliseen yhtyelauluskabaan osallistuminen

Kevään ensi auringon paistatellessa kilpailuhenkiselle porukallemme sikisi ajatus lähteä kokeilemaan siipiään kansainvälisille areenoille. Tähän loistavan tilaisuuden tarjoaa Leipzigin legendaarinen Die Himmelschlüssel-kilpailu, johon maailman vain parhaista parhaat saavat kutsun. Harjoittelu on ollut sen mukaista, ja treeneissä on käynyt konsultoimassa nouseva nuori koreografi Esko sekä yhtyelaulun suomalainen huippu Mirja Mäkelä.

In the year 2007

Lähitulevaisuuden suurin haaste on juuri käynnissä, oman tason testaaminen kilpailussa ulkomailla. Kisan ja matkan kutkuttavista känteistä tulemme kertomaan, todennäköisesti jo ennen kuin puoli vuotta on kulunut tapahtuneesta.
Los Zapateros! (suom. kengät)

- Pelkkä Kosti, koska Ollilla on “vakava parisuhde”

Paluu kesätauolta!

Hola! Terveisiä lämpimiltä kesälaitumilta. Saattaisi luulla, että bändi on kuollut ja kuopattu blogin päivittämistahdista päätellen, mutta näinhän ei tietenkään ole. Kevään aikana harjoittelimme mikeillä ankarasti, ja mielestämme tuloksia myös syntyi. Suuresti mainostettu oma konsertti toteutui Gloriassa 4.6.2006. Paikalle oli eksynyt perheenjäsenten ja tuttujen lisäksi muutama ulkopuolinenkin. Erityisesti bändin jäseniä, tai ainakin allekirjoittaneita, miellyttivät lukuisat paikalle saapuneet nuoret naiset.

Eye of The Tiger - se on katsojan silmässä.

Eye of The Tiger - se on katsojan silmässä.

Kahden setin ja melkein parin tunnin laulelon jälkeen tunnelma oli korkealla ja eräs virstanpylväistä oli jälleen saavutettu kunnialla. LISÄÄ HAASTEITA! Siirryimmekin kantapaikkaamme Manalaan puimaan keikan antia. Samalla alkoi kauan kaivattu kesäloma… Niin ainakin luulimme.

Mutta mitä vielä: Olli teloi jalkansa 6.6.06. Kyseisenä surun päivänä pilkahdus paremmasta kuitenkin saavutti bändin jäsenet alkuillasta; CM Swing vaadittiin esiintymään (maksusta tietenkin) pääministeri Matti Vanhasen isännnöimiin hallituksen kesäjuhliin. Kesäjuhlia ennen CMS:n iskuryhmä, rankan Teatteri-illan jälkeen, teki jälleen historiaa: esiinnyimme ristiäisissä itsensä Tommi Läntisen (huom. galleriassa kuva, käy katsomassa!) kanssa! Yhteisnumerosta ei tietenkään oltu sovittu, mutta improvisaatio lujan ammattilaisen (siis Tommin) kanssa sujui mutkitta ja jopa yleisö yllättyi positiivisesti!

13.6. “se suuri päivä”
Viikon odotettu tiistai oli saapunut. Kauhunsekaisin tuntein bändi saapui vartioidusta portista sisään Kesärantaan. Ammattimainen soundcheck, ja olimme valmiita valloittamaan lopunkin valtiojohdosta. Backstagella oli “kuumat oltavat”, olimmehan legendaarisessa, myös kosteana paikkana tunnetussa, Kesärannan saunassa. Sauna ei tosin ollu päällä ja kosteuskin johtui bändin jännityksestä. Tilaisuus käynnistyi pääministerin puheella, jossa kyseenalaista kunniaa niitti Sibelius akatemian lauluyhtye Swing. Nimi meni siis jälleen kerran väärin. SE ON CM SWING! No niin, tämän selvittyä jatkammenkin asiaa. Veto meni hyvin ja tuore yllätyksemme Hard Rock Hallelujah sai päättäjän, jos toisenkin jalan vipattamaan. Lieneekö syynä ilmainen juoma vai bändin kova iskukyky? Keikan jälkeen oli puhetta Helsingin kaupungin pikkujouluista minkä lisäksi herra pääministeri kutsui meidät katsomaan edustusasuntoaan ja nauttimaan pöydän antimista. Koska kellään ei oikein ollut kunnollista tekemistä, päätimme suostua. Illalla katsoimme vielä MM-jalkapalloa kutsuvieraiden kanssa. Ilta lieneekin ollut ikimuistoinen kaikille yhtyeen jäsenille, ainakin allekirjoittaneille.

“Kesäloma”
Rankan, mutta opettavaisen kevään jälkeen oli kesäloman aika, mutta vain vähäksi aikaa.

Kesä se on kauppaneuvoksellakin.

Kesä se on kauppaneuvoksellakin.

1.7. bändi kokoontui jälleen, mutta kyse oli tällä kertaa kesästä nauttimisesta ja tulevaisuuden suunnittelemisesta. Puitteen tapaamiselle tarjosi Kauniaisten lintukoto, josta muuten Thomas on kotoisin. Mukavan ja ehkä jopa hyödyllisen illan jälkeen seuraava tapaaminen oli vasta viikolla 28, jolloin oli aika valloittaa maaseutua muualtakin kuin Hattulan suunnalta. Autoletka suuntasi kulkunsa kohti Kiukaisia (aivan, kohti mitä?!?) Kostin pikkuserkun häitä juhliakseen. Esiinnyimme sekä itse seremoniassa että sitä seuranneessa juhlassa. Pitkän illan jälkeen bändi pääsi hyvillä mielin matkaan kohti kotoista Helsinkiä ja takaisin kesälomille…

Ohjelman ulostuloa odotellessa on meillä ohjelmassa mm. Flying Picketsien keikalle meno ja workshop yhtyeen jäsenen, Figallon vaimikäsenniminytolikaan kanssa… Tuleva syksy näyttää siis valoisalta ja keikkaakin on runsaasti, tosin koko joulua ei (vielä) ole onneksi loppuunmyyty…

Olli&Kosti

Kevään kuulumisia

CM Swing on aloittanut uuden vuoden ahkerasti harjoitellen, uutta materiaalia viilataan ja höylätään lavakuntoon. Suuren motivaatioruiskeen tuovat vastikään hankkimamme langattomat mikrofonit ja äänentoistojärjestelmä. Tämä on hankinta, joka on ollut mielessä jo pitkään ja parin-kolmen viikon päästä saamme laitteet. Se tuonee mukanaan jonkin verran alkuhankaluuksia ja sopeutumisvaikeuksia (lue: uudentyyppisiä haasteita), mutta pitkällä tähtäimellä tämä hankinta luo meille aivan uusia mahdollisuuksia sekä tehdä musiikkia että saada uutta pontta isompiin esiintymisiimme. Eräänä tähtäimenä meillä on toivon mukaan alkukesällä pidettävä oma täyspitkä salikonsertti, josta varmasti tulee tiedotuksia myöhemmin. Mutta nyt on harjoittelun aika. Thomaksen saapuminen Sveitsistä, tuosta Tobleronen ja polvihousujen luvatusta maasta, luo niinikään toiminnalle uutta vakautta. Ymmärrettävistä syistä “tenorisektiomme” oli syksyn ajan vähän kevyempi kun Tumppi oli poissa ja Ollikin joutui aina harjoitusvapaiden välissä käymään Santahaminassa nukkumassa ja aamupalalla.

Tosiaan pari viikkoa vielä, niin pääsemme testailemaan uusia leluja! Heti pari viikkoa siitä niin pitäisi olla jo Hattulassa vetämässä samojen laitteiden kanssa keikka…. mites se sanonta menikään: “Jos ei viime tippaa olisi olemassa, mikään ei tulisi valmiiksi.”

Hyvää kevättä toivottelee,
Ilkka